Juho

Unknown breed

12592416_10153894542568118_8867954884745963213_n

Juho – pieni puolisokea serbialainen

Marras-joulukuun taitteessa Nobody’s dogin aktiivijäsen Emmi kysyi, olisiko minulla mahdollisuus ottaa kotihoitoon koira, joka pitäisi saada pois tarhaolosuhteista. Tarkoitus oli, että joulukuun alussa kotihoitoon olisi saapunut toinen koira, mutta se menehtyi yllättäen äkilliseen sairauskohtaukseen muutamaa päivää ennen Suomeen saapumista. Kotihoitopaikka oli siis vapaana, joten lupauduin ottamaan kotihoitopaikkaa akuutisti tarvitsevan pienen Juko-senioripapan hoitoon. Serbiassa oltiin lähes varmoja, ettei koira selviäisi talvesta ja riski tulla toisten koirien syömäksi oli ilmeinen. 

Koiran piti saapua alkuperäisen suunnitelman mukaan 7.12. Lentoreitti vaihtui yllättäen ja saapumispäivää siirrettiin muutamalla päivällä. 9.12 illalla sain videokuvaa koirasta. Liki 30 tunnin matkustamisen jälkeen se oli saapunut turvallisesti Suomeen. Videolla töpsötteli hieman hukassa oleva papparainen toppatakissaan. Rajaeläinlääkärin tarkastukset ottivat aikansa ja vasta puolen yön aikaan Emmi soitti, että koira olisi nyt valmis tapaamaan kotihoitajansa. Sain syliini pienen pelokkaan palleron, joka oli pienempi kuin kuvista saamani käsitys oli. Pitkä lentomatka oli tehnyt tehtävänsä. Pieni koira haisi kuin mikäkin puliukko. Jukosta tulisi suomalaisitta Juho, ensimmäisten päivien ominaishajun vuoksi Rupu-Juhoksikin kutsuttu.

Ensikohtaaminen kahden muun koirani kanssa sujui hyvin. Ensimmäisenä yönä Juho kiipesi viereeni nukkumaan. Se käpertyi aivan pienelle kerälle kainaloon kiinni ja tuhisi liki liikkumattomana samassa paikassa aamuun asti. Pesusta huolimatta koira haisi edelleen hyvin pahalle. Ihmettelin koiran rohkeutta tulla niin liki tuntematonta ihmistä. Selkeästi koiran elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista, se on kokenut kaltoinkohtelua, josta muistona pitkä ja paksu arpi niskassa, jonka pituus on liki 1/4 kaulan ympäryksestä. Saamien tietojen mukaan tiukkana kaulapantana käytetty ketju oli kuroutunut ihon sisään, kun koira löydettiin. Haava oli parantunut täysin.

Parin ensimmäisen päivän aikana sattui muutamia pissavahinkoja. Tämä oli ymmärrettävää, sillä olihan koira elänyt erilaisissa olosuhteissa tarhalla. Juho oppi kuitenkin yllättävän nopeasti sisäsiistiksi. Ulkona Juho seurasi alkuun hyvin tarkkaan Espanjasta tulleen Rudi-veikan jalanjälkiä. Hämärässä Juho saattaa välillä harhautua polulta pupujen ja muiden mielenkiintoisten hajujen perään. Koiran toinen silmä on sokea, joten etenkin pimeässä asioiden hahmottaminen tietystä kulmasta on haastavaa. Koirakaveri Rudi pitää onneksi huolen, että espanjalais-serbialainen majakka-perävaunuyhdistelmä ei harhaudu liian kauaksi toisistaan. Se käy tökkimässä kuonollaan Juhoa, jos Juholla on väärä suunta.

Tullessaan Juholla oli haasteellinen yskä. Alkuun yskää hoidettiin antibiootilla, josta ei kuitenkaan ollut vastetta. Yskän syytä selviteltiin ja Juholle tehtiin tarkempi kurkistus kurkkuun. Nielu ja hengitystiet näyttivät normaaleilta, joskin kovasti ärtyneiltä. Eläinlääkäri epäili, että yskä provosoi yskää, jonka vuoksi Juho ei voinut lopettaa yskimistä. Kolmen viikon kortisonikuuri laskevin annoksin ja muutaman päivän rauhoittava lääkitys hillitsivät yskäkeskuksen toimintaa ja vointi normalisoitui.

Pienestä senioripapasta on kuoriutunut vajaassa kahdessa kuukaudessa utelias ja reipas pikkuherra. 6-vuotiaasta Juhosta on karissut lähes kaikki senioripapan ominaisuudet. Turkin värikin on muuttunut maantien harmaasta kauniiksi liukuvärjätyn ruskeaksi. Juho pitää kaikenlaisesta puuhastelusta ja hankkii itselleen aktiivisesti ajanvietettä. Erilainen tavaroiden siirtely on sen mielipuuhaa. Pyykkikori tyhjenee salaa harva se ilta, oman petipaikan viltti ja talja siirtyvät kopasta keskelle lattiaa ja toisinaan takkini on vedetty lattialle, jos olen sen eteisen tuolin nojalle jättänyt. Yhtäkään tavaraa tai vaatetta Juho ei ole rikkonut, se vain tykkää puuhastella. Maitotölkkien ja wc-paperirullien repiminen on mieluisaa ja pasmat menevät sekaisin myös puuhastelusta kongin äärellä. Ruokakupin paikka on varmassa tiedossa ja poitsu tunnistaa äänestä, kun jääkaapin ovi aukeaa. Juho osaa jo tavallisimmat peruskäskyt, mutta omaa nimeään se ei aina ymmärrä, vihellyksestä tulee kuitenkin aina tikkana paikalle.

Jo ensimmäisenä iltana ajattelin, että tämä pieni kovia kokenut poika ansaitsee hyvän loppuelämän kodin, se on elänyt kiertolaisena jo riittävän pitkään. Päätös syntyi varmasti alitajunnassa jo silloin, mutta eilen allekirjoitin adoptiosopimuksen ja Juho on nyt liittynyt loppuelämäkseen minun ikiomien pikkupoikien jengiin. Nobody’s dogista tuli somebody’s dog.

12622138_10153894544738118_2186932251671504875_o12615621_10153894545333118_5476102544317208660_o12622503_10153894543763118_5596993825850581138_o
More Photos